Juuri tallilta huristelin takaisin kotiin ja täytyy sanoa, että tällaista tunneskaalaa kaikessa laajuudessaan ei kyllä koe parin tunnin sisällä muutoin kuin hevosten kanssa. Meinaan osasi tuo hulmutukka olla tänään niin ihana ja niin raivostuttava!
 |
| Hulmutukka <3 |
Varustaessa herra käyttäytyi normaaliin tapaansa kuin enkeli suojien laittoon saakka.. Siitä alkoi pieni tahtojen taistelu kun oli mukava stepata ja kuopia sillä etusella johon suoja oli tarkoitus laittaa. Näistä pienistä piruus seikoista sen enempää puhumatta. Olin kerrankin hyvissä ajoin liikenteessä joten pääsimme suuntaamaan maneesille ja kuten oli arvattavissa, saimme olla aivan keskenämme. Ajatukseni oli ratsastaa Väiski alusta saakka kuuliaaksi ja avuille. Tämän vuoksi työstin sitä todella paljon käynnissä. Tein paljon väistöjä, sekä pysähtymisiä ja liikkeelle lähtemisiä. Väiski tuntui todella hyvältä kuuliaalta ja virtaisalta selkään ja nopeasti tulikin avuille.
Ennen kuin ajattelin edes raviin siirtymistä, nakkasin jo raipan maneesin laidalle hymyssä suin ajatellen, että nyt on virtaa ja kuuliaisuutta niin paljon, ettei sitä tarvita. Toisin kuitenkin kävi. Herra, joka on päässyt syksyisestä pohje kuurous ongelmastaan, olikin yllättäen täysin kuuro pohkeelle kun oli kyse raviin siirtymisestä. Hetken äherrettyäni nielin ylpeyteni ja hain raipan kentän laidalta.. Raippamerkin kanssa Väiski suostui liikkumaan ja allani oli jälleen virtaisa, isosti ravaava hevonen. Päädyin sitten jatkamaan tätä kuuliaisuus ja avuilla olo treeniä käynti-ravi-käynti siirtymisien kanssa. Lukemattomien toistojen jälkeen se alkoi jälleen herkistymään pohkeelle, mutta niitä toistoja oli aivan hirveä määrä. Jokatapauksessa tulokseen päästiin. Tyydyin sitten hakemaan ravissa ympyröillä ja volteilla rentoutta ja rehellisesti pohkeen ympärille taipumista. Kun tämä molempiin suuntiin saavutettiin niin siihen oli hyvä lopettaa. Voi kun tämä olisikin mennyt pelkästään näin, mutta ei kun oripojalla oli höpöpäivä.. Maneesissa oli peilit pesty, joten Väiski huomasi komean herran peilistä ja päätti jutella sille korvat tötteröllä. Jossain välissä tämä komea peili herra kuitenkin muuttui erittäin pelottavaksi!
 |
| Takaisin tallilla. Hetkeä myöhemmin..... |
Kävelytin maastakäsin Väiskin takaisin tallille. Treeni oli kevyt, mutta mielestäni saavutettiin haluttu tulos sillä noin 45min työstämisellä, joten siihen oli hyvä lopettaa. Tallin oven avattuani päätti Väiski, että hän menee mieluusti tarhaan varusteet päällä. "Mitä niitä turhaan riisumaan kun huomenna ne jo taas puetaan?". Näin taisi herra ajatella. Käytiin 5min tahtojen taistelu ovella, että mennäänkö sinne sisälle vai ei mennä. Herra otti kaikki keinot käyttöön ettei tarvitsisi mennä: näykkimisen, pään nykimisen, peruuttamisen ja takasien nostelun. Noh lopulta sinne talliin päästiin ja se ilo joka minulla maneesilta tullessa oli ollut, muuttuikin hetkessä suunnattomaan ärsytykseen. Käytävällä herra sai kuitenkin minut jälleen hymyilemään olemalla oma enkelimäinen itsensä. Tämä oli tällainen Väiskin överi-päivä. Onneksi näitä on kuitenkin vähemmän kuin niitä ihan Väiski-Väiski päiviä! Hevoset, kuinka tylsäksi elämä kävisikään ilman niitä.. Pitävät mielen virkeänä kaikin puolin!
