Junttura Väiski

Juuri tallilta huristelin takaisin kotiin ja täytyy sanoa, että tällaista tunneskaalaa kaikessa laajuudessaan ei kyllä koe parin tunnin sisällä muutoin kuin hevosten kanssa. Meinaan osasi tuo hulmutukka olla tänään niin ihana ja niin raivostuttava!

Hulmutukka <3

Varustaessa herra käyttäytyi normaaliin tapaansa kuin enkeli suojien laittoon saakka.. Siitä alkoi pieni tahtojen taistelu kun oli mukava stepata ja kuopia sillä etusella johon suoja oli tarkoitus laittaa. Näistä pienistä piruus seikoista sen enempää puhumatta. Olin kerrankin hyvissä ajoin liikenteessä joten pääsimme suuntaamaan maneesille ja kuten oli arvattavissa, saimme olla aivan keskenämme. Ajatukseni oli ratsastaa Väiski alusta saakka kuuliaaksi ja avuille. Tämän vuoksi työstin sitä todella paljon käynnissä. Tein paljon väistöjä, sekä pysähtymisiä ja liikkeelle lähtemisiä. Väiski tuntui todella hyvältä kuuliaalta ja virtaisalta selkään ja nopeasti tulikin avuille. 

Ennen kuin ajattelin edes raviin siirtymistä, nakkasin jo raipan maneesin laidalle hymyssä suin ajatellen, että nyt on virtaa ja kuuliaisuutta niin paljon, ettei sitä tarvita. Toisin kuitenkin kävi. Herra, joka on päässyt syksyisestä pohje kuurous ongelmastaan, olikin yllättäen täysin kuuro pohkeelle kun oli kyse raviin siirtymisestä. Hetken äherrettyäni nielin ylpeyteni ja hain raipan kentän laidalta.. Raippamerkin kanssa Väiski suostui liikkumaan ja allani oli jälleen virtaisa, isosti ravaava hevonen. Päädyin sitten jatkamaan tätä kuuliaisuus ja avuilla olo treeniä käynti-ravi-käynti siirtymisien kanssa. Lukemattomien toistojen jälkeen se alkoi jälleen herkistymään pohkeelle, mutta niitä toistoja oli aivan hirveä määrä. Jokatapauksessa tulokseen päästiin. Tyydyin sitten hakemaan ravissa ympyröillä ja volteilla rentoutta ja rehellisesti pohkeen ympärille taipumista. Kun tämä molempiin suuntiin saavutettiin niin siihen oli hyvä lopettaa. Voi kun tämä olisikin mennyt pelkästään näin, mutta ei kun oripojalla oli höpöpäivä.. Maneesissa oli peilit pesty, joten Väiski huomasi komean herran peilistä ja päätti jutella sille korvat tötteröllä. Jossain välissä tämä komea peili herra kuitenkin muuttui erittäin pelottavaksi!

Takaisin tallilla. Hetkeä myöhemmin..... 

Kävelytin maastakäsin Väiskin takaisin tallille. Treeni oli kevyt, mutta mielestäni saavutettiin haluttu tulos sillä noin 45min työstämisellä, joten siihen oli hyvä lopettaa. Tallin oven avattuani päätti Väiski, että hän menee mieluusti tarhaan varusteet päällä. "Mitä niitä turhaan riisumaan kun huomenna ne jo taas puetaan?". Näin taisi herra ajatella. Käytiin 5min tahtojen taistelu ovella, että mennäänkö sinne sisälle vai ei mennä. Herra otti kaikki keinot käyttöön ettei tarvitsisi mennä: näykkimisen, pään nykimisen, peruuttamisen ja takasien nostelun. Noh lopulta sinne talliin päästiin ja se ilo joka minulla maneesilta tullessa oli ollut, muuttuikin hetkessä suunnattomaan ärsytykseen. Käytävällä herra sai kuitenkin minut jälleen hymyilemään olemalla oma enkelimäinen itsensä. Tämä oli tällainen Väiskin överi-päivä. Onneksi näitä on kuitenkin vähemmän kuin niitä ihan Väiski-Väiski päiviä! Hevoset, kuinka tylsäksi elämä kävisikään ilman niitä.. Pitävät mielen virkeänä kaikin puolin!

Mintin valmennus

Tänään meillä oli Mintin pitämä valmennus/tunti kotitallilla. Lajia ensimmäinen minun ja Väiskin yhteinen. Väiskillä näitä valmennuskertoja on tuoreemmassa muistissa kuin minulla, sillä viime kerrasta on vierähtänyt jo niin kauan aikaa etten uskalla edes muistella. Siispä ajatus olikin palauttaa asioita mieleen ja keskittyä perustekemiseen.

Aloitettiin asetuksilla käynnissä. Ensin suoralla uralla, jonka jälkeen oikeaan kierrokseen. Sain hienosti apua siihen, miten asetus tulee läpi etenkin oikein. Oli itsellä jossain unohduksissa sään hallinta aluksi, mutta herättelyllä sekin muistui sieltä mieleen ja alettiin saada hyviä oikeanlaisia asetuksia. Heti kun hevonen asettui oikein otimme tempon lisäystä. Tempon lisäyksen jälkeen jälleen asetus. Samaa harjoitusta myös toiseen suuntaan. Meillä on Väiskin kanssa tämä vasen kierros osoittautunut viime päivinä ongelmaksi. Olen ehtinyt epäillä omaa istuntaani, hevosen mahdollista jäykkyyttä sun muuta syyksi. Nimittäin suoralla urallakin Väiski on tuntunut mahdottamalta saada asettumaan sisälle saati avotaivutukseen. Se on vängällä puskenut asettumaan ulos ja tarjonnut väistöä sisälle. Tuskastuttanut itseä suuresti, ainoastaan älyttömän vahva sisäpohje on auttanut pitämään sen uralla. Niin kuin aiempina päivinä myös nyt tämä sama tapahtui. Teimmekin oikeastaan harjoitusta sitten ympyrällä. Vasemmalle asettuminen oli huomattavasti haastavampaa kuin oikealle. Väiski tahtoi jäädä kiinni kuolaimeen eikä tuntunut myötäävän millään. Tämä johti ympyrän pienenemiseen, mutta kentän keskeltä ohjeistus kuului että vaikka ympyrä pienenenee niin asetus on saatava läpi, keskityttävä vain siihen. Lopultahan se sieltä aina tulikin jolloin pystyi taas pyytämään lisää tempoa ja isompaa ympyrää.

Ravi siirtymiset ovat olleet meillä pienenä päänvaivana myös viime päivinä.  Väiski on ollut kuuro pohkeelle ja raippamerkistäkään ei ole toivottavaa apua ollut, se on jopa alkanut nakella takajalkaansa raippamerkille. Epäilyjä on ollut monenlaista, mutta suurinpana se, että Väiskille on nyt tullut pari uutta kuskia joten touhu voisi olla ihan vain rajojen testaamista. Maastossa hevonen on ravannut ja laukannut kuitenkin ilman ongelmia ja mielellään. Joten lopputulema on siis ettei sillä esim. kipua ole vaan homma on täysin "äijäilyä" ja testaamista. Mintilä saimme vahvuutta tähän asiaan ja neuvon "voluumi nappimaiselle" avun voimistumiselle, tavoite olisi voimistaa apua niin, että 6 sekunnin sisään hevonen reagoi siihen toivotulla tavalla. Välillä valmennuksen aikana siirtymiseen sai käyttää todellakin voimakkaita apuja, mutta loppua kohden alkoi siirtyä jälleen pelkällä pohkeella.

Työskentelimme sillä ajatuksella, että saadaan eteenpäin pyrkivä hevonen. Jatkoimme harjoitusta jälleen ympyrällä ja malli oli: asetus -> tempon lisäys -> asetus -> tempon lisäys. Aina raviin asti. Ravissa jälleen haettiin asetusta ja sen jälkeen isompaa ravia. Tässäkin sitä isompaa ravia sai välillä pyytää aivan urakalla. Mintti sanoi heti alkuun, että kokeilisimme Väiskille uudenlaista palkitsemista, tauottamista. Eli aina kun sain sen ympyrällä asettumaan ja lisäämään tempoa kiitettävästi, kehuin ja annoin löysät ohjat. Tauon aikana se sai kävellä ilman minkäänlaista vaikuttavaa apua, olisi saanut vaikka ravata mikäli olisi halunnut. Mintti sanoi vaativan kymmeniä samanlaisia toistoja, jotta hevonen osaa yhdistää asiat ja ottaa sen positiivisena asiana. Joten otammekin tämän mallin vastedes käyttöön. Pienen tauon jälkeen sama treeni jatkui, asetus tempo asetus tempo. Tämä oli aiheena koko tunnin ajan. Väiski on nuori remppahevonen ja itsellä yhteistyö sen kanssa alussa, unohtamatta että olen puskaillut viimeiset vuodet, tämä oli aivan paikallaan. Saatiin peruspilareita vahvemmiksi. Muutaman kerran isompaa ravia pyytäessä se nosti laukan, mikä on ollut sille kentällä vielä melko haastavaa, mm huono tasapaino ja ei tarvittavaa lihaksistoa. Tyydyimme kerran kokeilemaan laukan nostoa tarkoituksella, mutta se ei tuottanut heti haluttua tulosta joten tyydyimme ravityöskentelyyn.

Tauolla. :) 

Vasemmalle edelleen jouduttiin hakemaan asetusta kauan ja välillä ympyrä pieneni sellaiseksi, että Väiski kääntyi paikallaan akselinsa ympäri. Heti kun asetus meni läpi otettiin isompi ympyrä ja tempoa lisää, aina raviin asti. Haastavaa oli ravissa asetuksen läpisaaminen, sillä Mintti ohjeisti että keskittyisin vain asetuksen läpivientiin vaikka Väiski tiputtikin käynnille, mutta vain yksi tehtävä kerrallaan. Tästä tuleekin haastava paikka jatkossakin, jottei Väiski huomaa pääsevänsä ravitehtävästä eroon hankaamalla vastaan asetukselle ja taipumiselle.. Tauotus systeemi jatkui tiheään koko tunnin ajan. Välillä tosiaan Väiski alkoi hienosi reagoida pelkästään pohje avulle siirtymisessä ja tempon lisäämisessä. Saatiin hyviä eväitä jatkoa ajatellen. Vasta kuukausihan tässä on yhteistyötä tehty joten suunta on ylöspäin jatkuvasti! :)